Haagan Taideseuran 60v. juhlanäyttelyn avajaiset Kaapelitehtaalla

Noora Saarisen puhe Haagan Taideseuran 60v. juhlanäyttelyn avajaisissa

Muutin Haagaan vuosituhannen vaihteessa, keskelle ei-mitään, tai siltä se ainakin tuntui, kun raitiovaunun kolketta ei enää kuulunut ja ympärillä näkyi vain metsiä ja puita.

Hiihtolomien aikaan paikallislehti mainosti, että Pohjois-Haagan yhteiskoululla olisi Haagan Taideseuran vuosinäyttely 2001, ja koska siellä tarjottiin myös mahdollisuus päästä piirtämään elävää mallia, päätin mennä paikan päälle taiteilemaan, ja sille tielle jäin.

Kävin viikoittain piirtämässä elävää mallia Haagan Taideseuran ateljee- ja kerhotilassa Hatarassa, joka sijaitsee Aino Acktén tiellä, ja saman vuoden syksyllä osallistuin ensimmäiseen Haagan Taideseuran ryhmänäyttelyyn Kanneltalon galleriassa. Kaksi siellä jo silloin esillä ollutta työtäni on esillä myös täällä Kaapelitehtaalla tänään, 25 vuotta myöhemmin.

Mutta tiesittekö, että ennenkuin meillä - yhteiskunnalla ja sosiaalisella medialla - oli hashtagit, niin meillä oli Haagan Taideseura ja sen ryhmänäyttelyt. Nyt, tässäkin näyttelyssä, meillä on hashtag #sininen, eli sininen nurkka, josta löytyy nimenomaan sinisellä värillä iloittelevia teoksia.

Entä tiesittekö, että ennenkuin meillä oli Fiskarsin oranssikahvaiset sakset, niin meillä oli Haagan Taideseura?

Tai ennenkuin meillä oli Helsingissä Finlandia-talo, josta muuten tuli tänä vuonna UNESCO:n maailmanperintökohde osana laajempaa Aalto Works -arkkitehtuurikokonaisuutta, niin meillä oli Haagan Taideseura, Helsingin vanhin taideseura.

Jopa ennenkuin minua oli olemassa, teillä oli jo Haagan Taideseura!

Haagan Taideseura on myös vanhempi kuin Helsingin metro, joka laajasti ymmärtäen on sekin underground-taidetta, varsinkin Espoossa.

Lisäksi Haagan Taideseura on vanhempi kulttuurillinen yhdiste kuin vaikkapa Kaustisen kansanmusiikkijuhlat tai Helsingin taiteilijaseura.

Vain esimerkiksi Ateneum ja Marimekko syntyivät jo ennen Haagan Taideseuraa. Tämäkö siis syy siihen, että puolet suomalaisista kulkee Marimekkoa päällään, sen sijaan, että heillä kaikilla olisi Haagan Taideseuran logolla varustettu t-paita?

Ulkopuolisille Haagan Taideseuran toiminta näkyy lähinnä vuosinäyttelyinä. Mutta jo vuodesta 2005 alkaen Haagan Taideseura on näkynyt myös netissä, kun perustin taideseuralle blogin, josta kasvoi kotisivut osoitteeseen haagantaideseura.com. Mukana kanssani sivuja rakentamassa ja päivittämässä jo n. 20 vuoden ajan ovat olleet myös Auli Suvanto ja Jouni Onnela. Tätä työtä käy kiittäminen, kun tänä päivänä kysyy tekoälyltä, että mikä on Haagan Taideseura, ja tekoäly osaa salamannopeasti vastata myös englanniksi, että ”Haaga Art Society is an active visual arts association in Helsinki, Finland, founded in 1966. It brings together both professional and amateur visual artists.”

Tai jos kysyy Googlelta, että ”Haluan osallistua taideseuratoimintaan Helsingissä - mitä minun tulisi tehdä” - niin Googlen tekoäly suosittelee suomeksi mm. Haagan Taideseuraa ja ohjaa kysyjän lähdelinkistään suoraan Haagan Taideseuran kotisivuille.

Historiallisia ja tositapahtumiin perustuvia kotisivuja ei tekoäly kuitenkaan rakenna itse.

Haagan Taideseuralla on ollut myös kuukausikokouksia kera kahvin ja pullan, pikkujouluja kera runonlausunnan ja yhteislaulun, tai illallinen hotelli Haagassa. Lisäksi on tehty retkiä esim. Porvooseen, Järvenpäähän ja Lopelle, tai yhteisnäyttely Sanomataloon Helsinkiin, Galleria Ars Longaan, tai jopa Suomen rajojen ulkopuolelle, kuten Puolaan.

Haagan Taideseura on ollut myös monia kauniita muistoja ja tärkeitä kehystämättömiä hetkiä. Monia hyviä tyyppejä, joista aika on jo ehtinyt jättää, mutta joiden muistot kulkevat yhä mukanamme, vaikkeivät nimet enää heti muistukaan mieleen.

Ne kaksi teostani 25 vuoden takaa, jotka alussa mainitsin, olivat nimeltään Still Life ja Flow, ja ne ovat siis esillä täällä tänäänkin, kun yritin puristaa 25-vuotisen taiteilijahistoriani 6 teokseen ja mahduttaa mukaan myös teoksia joka vuosikymmeneltä.

Still life tarkoittaa englanniksi asetelmaa. Taiteessa tuo sana tuo mieleen sommitelman, jonka aiheina voivat olla esimerkiksi esineet, kukat tai hedelmät. Asetelma antaa aikaa katsoa sellaista, jonka ohi muuten kulkisimme: muotoja, keskinäisiä suhteita sekä valon ja varjon vaihtelua.

Teoksen nimenä Still Life avautuu myös kirjaimellisemmin. Sana still voi viitata hiljaisuuteen tai liikkumattomuuteen, mutta se voi tarkoittaa myös ”yhä” tai ”edelleen”. Näin nimen voi lukea paitsi asetelmaksi niin myös ajatukseksi elämästä, joka jatkuu.

Ja Haagan Taideseura jatkaa Helsingin taidehistorian tekemistä, kauniin historiaan tekemistä, ja niin teet sinäkin, kun tilaat, tykkäät ja jaat!

Kiitos puheenvuorosta ja nauttikaa näyttelystä!

8.10.2026, Noora Saarinen

Noora Saarisen teos Pixel Poetry; akryyli kankaalle; 2026